Silpominen

08.03.2021

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään tänään 8.3.
Kirjoitin yhdessä Iiris Pääkkösen kanssa silpomisesta ja siitä, kuinka sitä voidaan ehkäistä kunnissa.

CW: sukupuolitettu väkivalta, silpominen


Sosiaali- ja terveysministeriöllä on toimintaohjelma Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämiseksi. Toimintaohjelmasta käy ilmi, että Suomessa on arviolta 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Silpomisen riskissä on noin 650-3080 tyttöä.

Silpominen on vuosituhansia vanha perinne, joka loukkaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja on vastoin Suomen rikoslakia. Silpominen on yksi esimerkki sukupuolittuneesta väkivallasta. Silpomisesta on valitettavasti myös terveydenhuollon ammattilaisten toisinaan vaikea puhua aiheen sensitiivisyyden vuoksi.

Silpominen, eli naisten sukuelinten ympärileikkaus tehdään ilman lääketieteellistä syytä. Taustalla voi olla esimerkiksi esteettiset, sosiaaliset, kulttuurilliset tai moraaliset syyt.

Silpomisessa naisen ulkoiset sukuelimet poistetaan joko osittain tai kokonaan (ks. kuva alla). Useimmiten tytöt silvotaan 4-10 vuoden iässä, mutta ajankohta vaihtelee. Silpominen voidaan tehdä myös vauvalle, teini-ikäiselle, ennen avioitumista, ensimmäisen raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen.

Silpominen aiheuttaa välittömästi voimakasta kipua ja verenvuotoa. Pahimmillaan silpominen johtaa kuolemaan. Silpomisesta voi aiheutua erilaisia tulehduksia virtsateihin, haavaumiin ja lantion alueelle. Pitkäaikaisena seurauksena voi olla myös muun muassa virtsaamisongelmia, kroonisia infektioita, arpeutumista ja yhdyntäkipuja. Teko on traumaattinen ja aiheuttaa usein myös psykologisia haittoja.

Tyttöjen silpomisen ehkäisy vaatii laajaa osaamista. Siihen tarvitaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön, lastensuojelun sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden osaamista.

Mitä kunnissa voidaan tehdä silpomisen ehkäisemiseksi?

  • Kuntapäättäjien tulee varmistaa riittävät resurssit sosiaalitoimelle, jotta sosiaalihuollossa silpomisaihe voidaan ja osataan ottaa puheeksi, kun siihen on tarve.
  • Tuetaan kunnissa järjestöjä, jotka tekevät silpomisen ehkäisemiseen keskittyvää työtä ruohonjuuritasolla.
  • Koulutetaan neuvolahenkilökuntaa, varhaiskasvatusta, kouluja ja kerhotoiminnasta vastaavia huomioimaan silpomisaihe omassa toiminnassaan. Kuinka keskustella aiheesta lasten kanssa? Miten tunnistaa silpomisriskissä oleva tyttö? Miten estää silpominen?
  • Tarjotaan seksuaalikasvatusta, -ohjausta ja -neuvontaa silpomisen läpikäyneille tytöille ja naisille.

Tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta poistuu vain aktiivisilla teoilla. Näitä tekoja tarvitaan nyt.


Huom! Silpominen koskee kaikkia vaginallisia. Kaikki vaginalliset eivät ole tyttöjä tai naisia. Eikä kaikilla tytöillä tai naisilla ole vaginaa.